maanantai 25. syyskuuta 2017

Heijastuksia

Aamulla avaan silmäni. Katson kuinka vieruskaveri nousee ylös ja katoaa toiseen huoneeseen. Kuuntelen olotilaani ja totean, että kaktus kurkussani on kasvanut ja tuntuu tukkivan henkeni.

Miehen lukulampun valo paistaa kirkkaasti ja minä jään tuijottamaan tyhjäpäisenä ensin sitä ja hetken päästä miehen yöpöydän antimia. Kaveri aina yrittää, se todella yrittää hillitä itseään, mutta jossain vaiheessa vähintään yksi kirjapino on huiman huteran näköinen. Tänään edessäni on keskikokoinen torni, täynnä runoja ja henkisesti kehittäviä kirjoja. Oma yöpöytäni ei koskaan näytä tuollaiselta, en saa sitä millään samaan tilaan. Täytyy myöntää etten haluaisikaan ;-)

Mietin siinä samalla, että toivottavasti tasapainon löytämisestä tulee seuraava kasvutarinani. Olen viikonlopun aikana osallistunut (ja lähtenyt ikävä kyllä kesken pois) konferenssista, joka ravisteli minua ja suhdetta itseeni.

Konferenssi liittyi siihen, miten erilaisia ja kuitenkin samanlaisia me ihmiset olemme. Vaikka me puhuimme eri kieliä, puhuimme kaikki samaa. Meillä kaikilla oli eriväriset silmälasit silmillämme, ja siitäkin huolimatta, että katsoimme maailmaa omista motiiveistamme ja tarpeistamme käsin, me hyväksyimme toisemme. Ei maanosa, ei ihonväri, ei uskonto, ei käytöstavat, ei mikään saanut meitä osoittamaan sormella toisiamme. Miten ihana kokemus.

Tiedän, että olen tipahtanut syvälle kuoppaan vuoden sisällä, mutta viikonloppu vahvisti minua entisestään kiinnittämään huomiota siihen, mitä toivon itseltäni, mitä teen kasvamiseni eteen, miten puhun ihmisistä ja miten toimin heidän kanssaan.

Tunnustan, että tiedän maailmasta ja itsestäni vieläkin aivan liian vähän. Tietämättömyys ei ole kivaa, mutta tutkimusmatka voi olla hyvinkin antoisaa. Jos haluan elää hyvää ja innostavaa elämää, niin nyt on sopiva hetki antaa itselle lupa innostua ja etsiä uusia rajojani kasvattavia asioita, sellaisia, joiden pinoamista saatan juuri nyt pelätä, heh heh.

Toivottavasti loppuvuodesta kehittyy uusi, hieno ja tasapainotettu pino kokemuksia ja omien rajojen ylityksiä. Tekisi mieli tanssia, mutta ei... sitä ennen pitää juoda lämmintä teetä ja antaa itselle lepoa ja sympatiaa =D

4 kommenttia:

  1. Oli varmaan antoisa viikonloppu, Birgitta.

    Paranemisia, lepoa ja paljon empatiaa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Syysflunssat on tehty selätettäväksi. Oikein ihanaa viikkoa sinulle Susu <3

      Poista
  2. Minulla on selvästi jotain yhteistä A:n kanssa:)

    Oih, henkinen kasvu! Kun nyt jaksaisi tämän mitä nyt on menossa...Kerron privasti myöhemmin, lupaan sen.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, mä arvaan että on =). Miehellä on hieno karuselliyöpöytä, johon voi tehdä monta pinoa vierekkäin.

      Joskus kauan aikaa (yli 20 vuotta sitten) eräs mieskaveri sanoi nousseensa ylemmälle henkiselle tasolle. Heh heh, se taisi olla yksien juhlien jälkeinen aamu ;-) Ehkä tosiaankin pääsen vielä sille muumimamma-tasolle, jossa kaikki yhtäkkiset muutokset ja sattumat ovat mielestäni vain "ai miten ihanaa ja oi miten mielenkiintoista". Sitä päivää odotellessa juon reilusti iltateetä ja nautin höperöstä olostani.

      Palataan asiaan <3

      Poista