sunnuntai 28. toukokuuta 2017

puiston penkillä

keskellä kirkasta päivää
näen liikkeesi sivulta eteeni
kulmakarvasi nousevan kurkistuksen

en tiedä miten teet sen
mutta kupliva kiherrys nousee sisällä
silmissä sumenee
   -eikä vain ikänäön vuoksi

rakastan nopeita liikkeitäsi
  ohikulkijoiden jälkeen
harmaiden viiksien kutitusta

8 kommenttia:

  1. Ooh, upea, kaunis hetki, koskettava.

    VastaaPoista
  2. Mua on aina kiinnostanut se että paljonko näissä on tapahtumia elävästä elämästä ja paljonko tulee mielen sopukoista?
    Ihan siksi koska... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa ihanaa kuulla sinusta Paimen 😀. Kyllä kaikessa on aina totuuden siemen; oma, nähty tai ehkä salaa kuultu.

      Poista
    2. Hmm..sitä hieman epäilin mutta se oli pelkkä epäilys.
      Sinähän tiedät että on ihmisiä joiden äänensävy ja tapa puhua on sellaiset että sitä puhetta (oli se sitten mitä tahansa) kuuntelisi vaikka miten pitkään?
      No, sulla on sellainen tapa kirjoittaa ja mä olen koittanut päästä selville että mikä sen aiheuttaa mutta se on edelleen arvoitus, tosin mukava sellainen.

      Poista
    3. Meillä on ehkä samanlainen aallonpituus, jossa nämä kirjoitetut sanat ja niiden lukeminen soljuu hyvin yhteen.
      Elämän arvoitukset ja ihmettelyt on hauskaa ajankäyttöä. Pidetään niistä kiinni 😊

      Poista
  3. Ihana Birgitta, näin ajoittain pysähdyn katsomaan omaa rakasta harmaahapseani. Se rakkaus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia, kannattaa katsella usein ja hassutella vielä sen lisäksi 😀

      Poista