sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Salakapakkaa ja muita lääkkeitä

Nainen
sen kanssa ei ole aina helppoa
eilen se oli kuin persiiseen ammuttu karhu
naarasolio, jonka pahalle tuulelle ei vetänyt vertaa mitkään
myrskyt, lumisateet eivätkä vaakaan sataneet jäätävät rakeet...

Tänään
se heräsi tukka sekaisin yön pyörimisistä,
mietti, ettei tartuta pahaa tuultaan yhtään kehenkään
jäi kotiin, sanoi heit talosta poistuville miehille
katsoi yhden leffan
nukkui pari tuntia päiväunia
kuunteli omaa kehoaan ja totesi, että aamun ajatus oli ollut hyvä.

Toinen mies saapui illemmalla kotiin
sen kanssa laitettiin auton ikkuna-aukkoon pahvia ja suojamuovia.
Todettiin, että oli se sitten hyvä, ettei takapenkillä ollut ystävä loukkaantunut, kun sivuikkuna tuli sisälle motarilla ja sirpaleet lensivät ympäri autoa.

Sitten valmistauduttiin myöhäisillan sovittuun ohjelmaan.
Koska neljäskään lääkekuuri ei näytä tehoavan naiseen, niin nyt se lähtee

Korjaamoon

Tänä iltana Korjaamo tarjoaa Wapputanssit
odotamme paikalta parempia lääkkeitä kuin mitä tähän asti on annettu
odotamme järisyttäviä rytmejä, joilla ravistellaan kaikenmaailman virukset irti pysyvästi ja lopullisesti...

Kai edes salakapakassa löytyy riittäviä troppeja ;-)

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Isot murheet ja pienet murheet - taidan tanssia kuitenkin

Huh! Olen ollut sekaisin, mutta mikäs yllätys se kenellekään on =D

Olin merkinnyt kalenteriini tälle kuulle hoida-itsesi-kuntoon lääkärikeikan. No, minä menin yhdelle, jota seurasi toinen.  Etupainotteisen terveydenhoidon sijaan sainkin yhtä ja toista vaivaa, jonka jälkeen olen vain todennut, ettei olisi pitänyt ajatella terveyttä, kun sain sairautta tilalle. Kun viimeisen lääkkeen papereista luin, että lääke saattaa vaikuttaa mielenterveyteen, aloin jo nikotella ja taittelin lapun pieneen tilaan. Mies sitten sai lukea, että mitä ruokia pitää vältellä ja kuinka monen tunnin välein saa tehdä sitä ja tätä, heh heh.

Moni asia, joka aiemmin olisi harmittanut, on jäänyt ärsyttämättä. Pihalta kaadetaan puita ja tilalle tulee autoparkkipaikkaa... Uusi kukkani tiputtaa aivan kaikki lehtensä pois. Makuuhuone on ollut kolme kuukautta kuin räjähdyksen saanut. Matkalevarini, jonka vein huoltoon ei tullut kuntoon, eikä sitä voi enää soittaa (vaikka ennen huoltoa pystyi).

Kaikesta shitistä huolimatta on tapahtunut myös mukavia asioita:

  • Olen saanut viettää pääsiäisen Hangon kauniissa maisemissa, kävellä hiekkarannoilla ja mäntymetsissä, haistella tuulta ja kuunnella meren aaltojen ääniä
  • Sain saunoa ja katsella takkatulen loimua kuukausien taukojen jälkeen
  • Olen saanut uuden oman kirjan painosta ulos. Tässä kohdin huudan kotonani: Jippii!

Tänä aamuna olen katsellut kuinka lumi sataa isona lämpäreinä pihamaalla. Koska olen elossa ja luonani on nuo kaksi ihanaa, niin mitäs minä hiutaleista mutisisin, vaikka kesää tekee jo kovasti mieli. Minä katselen sen sijaan pari kertaa tämän kaverin liikkeitä ja mietin, josko ottaisin lattialta maton sivuun ja aloittaisin muuvien harjoittelun.



Jos oma olotilasi on hyvä, niin muista nauttia siitä. Jos olosi on hutera tai kivulias, ole itsellesi armollinen. Tee kaikkea sitä mikä tuntuu oikeasti hyvältä teolta itsellesi. Mieti enemmän hyviä asioita kuin maailman murheita. Yksikään maailman murhe ei juuri nyt auta sinua parempaan olotilaan.

Silitä omaa olkaasi ja sano itsellesi: Mä olen hyvä tyyppi. Kaikesta huolimatta mä olen tosi hyvä tyyppi 

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Enemmän on ehjää kuin rikkonaista

Aamulla junassa
viereisessä penkissä mies kysyy naiselta
pitikö hän niistä tillinsiemenistä, jotka mies antoi lahjaksi

Ennen pääteasemaa huomaan aikuisen kaverin kävelevän ovelle päin
sillä on siisti lämpenevään kevääseen sopiva takki
ja käsissään muusta asusta täysin poiketen
hupaisat luurankosormikkaat

Laiturilla astelen kolmekymppisen miehen jalanjäljissä
näen kädessä pikkuruisen lahjakassin
valkoiset ulkokuoret, vähän kimalletta reunoissa,
ja sisällä paljon vaaleanpunaista pientä nuttua

Rautatieaseman portailla vähän vanhempi mies taas tarjoaa terhakkaasti ilmaisjakelulehteä
...tässä sytykettä perjantaisaunaan, ota lehti kouraan ja ei kun aamukahville,
tykkäätkö sä perjantaista, no oikein mukavaa perjantaita sulle...

Ja vielä ennen töihin saapumista lähestyn suojatietä
sen edessä seisoo poliisiauto ja toisella kaistalla postin auto
hidastelen tarkoituksella, jotta jatkaisivat suojatien toisella puolen olevalle vihreälle aallolle
mutta ei, siinä ne vaan seisoo ja lopulta minä astelen valkoisille viivoille ja heilautan kättäni

Kotimatkalla mietin, että jos oikein hyvin käy, niin ehdin kävellä junaan -tai sitten en
edelläni oleva nuorimies juoksee letkeällä askeleella ovelle
hidastaa kohdalla ja odottaa että tulen ja astun sisään
minä kiitän ja sen kasvot hymyilevät

Ja siinä junassa istuessani minä mietin miten ihania ihmisiä onkaan olemassa

Sellaisia
pyyteettömiä
hassuttelevia, romanttisia
sosiaalisia, ystävällisiä, itsenäisiä
suojelevia, uskollisia ja kohteliaita

Tämä kaikki tapahtui oikeasti juuri tänään, perjantaina.

Illalla kotona avaan television. Räpyttelen silmiäni ja hengitän syvään. Nyt on parempi muistaa kaikki ne hyvät, tuntemattomatkin ihmiset, joita olen tänään kohdannut.