lauantai 5. helmikuuta 2011

Kun sanat vaikenevat -Kuninkaan puhe

Pääsääntöisesti teatterisalit on olleet leffoissani pieniä, mutta nyt näytös oli viety suurimpaan saliin ja päivänäytöksessä oli runsaasti yleisöäkin. Elokuva alkoi takana istuvan aikuisen naisen potkuilla selkänojaan. Onneksi oli sen verran väljää, että kun siirsin takapuoleni muutamaa istuinta vasemmalle, niin penkkirivi heilui vienommin. (Kun omistaa levottomat kolmen metrin pituiset jalat, niin kannattaisi mennä istumaan ekalle penkkiriville, mur mur!)

Jos tunnelma olikin aluksi hermoja kiristävä, niin oli itse elokuvakin. Alku oli nöyryyttävää ja tuskaa. Edessä mikrofoni Wembleyn stadionilla, yleisö ympärillä ja sanat jotka eivät tuleet suusta ulos. A.... A..... Aaa.....

Änkytyksen paniikin tunnelmaa oli sivullisena vaikea katsoa. Varmasti tilanne tuntui ahdistavalta puhujaa rakastavasta puolisosta, puhumattakaan itse kuninkaallisesta, jolta alkusanoja pidemmälle puhe ei onnistunut.

Voiko tässä vajota maan alle? Tässä mikrofonin edessä. Kaikkien näiden ihmisten silmien alla.

Elokuvan nähtyä tulee miettineeksi millaista elämä olisi eristyksissä tavallisesta kansasta. Lukuunottamatta rakastavaa puolisoa ja lapsia elää ilman ystäviä. Omata puhevamma, joka estää kunnon keskustelun. Paineen siitä, että pitää tehdä asioita, jotka tuntuvat mahdottomilta. Ja sitten kohdata pahin pelko silmästä silmään.

Huippunäyttelijöinä:
Tuleva kuningas Yrjö VI ... Colin Firth
Puoliso Elizabeth ... Helena Bonham Carter
Puheterapeutti Lionel Logue ... Geoffrey Rush


Jos koskaan on pelottanut puhua jollekin tai kauhulla panikoinut oman esityksensä kanssa, niin tämän katsottua miettii omia kompurointejaan kenties hiukan lempeämmin.

Olemme kaikki ihmisiä, inhimillisiä, ehkä jollain lailla vaillinaisia, mutta silti erittäin rohkeita. Joko puolisoina, ystävinä, ulkopuolisina auttajina tai juuri omana itsenämme.
Klikkaa ja katso trailer



 

4 kommenttia:

  1. Totta, tämä elokuva saa miettimään omiakin pelkoja.

    Sydämeni hakkasi jännityksestä lopussa.

    **

    Kovasti murinoita sille selkämyksen potkijalle! Kehtaakin, aikuinen ihminen! Olen vihainen!

    VastaaPoista
  2. Tuo elokuva täytyy nähdä! Colin Firth on yksi suosikkinäytelijöistäni. Totta tuo mitä sanoit, on hyvä oppia armahtamaan niin itseä kuin muita, olemme niin vaillinaisia, kaikin.

    Kiitos sinulle aina niin ystävällisistä sanoistasi blogissani!<3

    Iloa viikonloppuusi!

    VastaaPoista
  3. Tuo pitäisi tosiaankin nähdä. Annoit ajattelemisen aihetta..

    VastaaPoista
  4. Thank you darling mie nautiskelen meidän kaikkien puolesta. Eilen kattelin netistä kuvia sieltä ja hotlasta ja tunsin jo melkein ihanan lämmön kun istun ulkona aamiaisella ihan kaffen äärellä. Toivottavasti täällä ei nyt tule pahimmat pakkaset päälle jotta pärjäätte:)

    VastaaPoista