tiistai 14. maaliskuuta 2017

Keikkaa pukkaa

Musiikki -tuo elämän eliksiiri (ei siis punaviini ;-))

Jostain kumman syystä siipalla ei ole ihan yhtä hyvä musiikkimaku kuin minulla ja hän varmaan ajattelee toisinpäin ;-). Tästäkin huolimatta yritämme saada toisistamme kaveria keikoille. Mieheen uppoaa sellaiset melankolisen mollivoittoiset ja kauniit sävyt. Minuun taas rosoisempi, sapekkaampi tai kerrassaan hervottoman iloluontoinen meno.

Joskus kuitenkin kehittyy taikamainen yhdistelmä, joka saa meidät molemmat syttymään. Näin teki Nosturissa lauantaina Yari & Se Tuntematon numero. Minä pääsin kertaheitolla nuoruuden hekumaan, kunnon asenteeseen ja rytmiin. Mies taas sulautui sanoihin ja niiden paloon. Täydelliset yhdessä!

Täydelliset yhdessä oli myös Yari ja bändi. Jos koskaan Yari pyöräytti sinut sormensa ympärille, niin suosittelen hankkiutumaan heti keikalle. En tiedä miten pitkään tämä kokoonpano on yhdessä, joten sitäkin suuremmalla syyllä ja sydämellä kannattaa etsiytyä lavan eteen pomppimaan ja laulamaan sielunsa kyllyydestä. Ainakin maaliskuussa Yari, Litku Klemetti ja Tuntematon numero esiintyvät Jyväskylässä, Tampereella ja Porvoossa. Joten ei kun menoksi.

Ensikuussa on kaksi keikkaa, toinen miehen valitsema ja toinen minun. Luulen, että olen valinnut taas paremman vedon...

Ei liity kuvaan, mutta Litku Klemetti on tosi hyvä, kuunnelkaa vaikka!

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Pakko saada

Miehiin se iskee autojen tai muiden teknisten vempainten muodossa.
Minuun se kolahtaa viherkasvien, yrttien ja mun täytyy-saada-jotain-värikästä-päälle himona.

Kevät nimittäin.

Tänä aamuna en päässyt kunnolla hereille, kun jo mietin miten saisin miehen kanssani viherpiiperryskauppaan. Sitten muistin, että yksi rautakauppatuote on hankkimatta ja aamiaispöydässä käytin tehokkaasti lausetta: mentäiskö bauhausiin hakemaan se saparokoukku?

No johan tepsi.

Miesten taivaassa etsimme koukkua, mutta sopivaa ei löytynyt. Etsimme myös pidempää kaiutinjohtoa, mutten huolinut tarjolla olevia. Seuraavaksi suuntasimme puutarhaliikkeeseen, mutta miten minun himolleni kävikään. Halusin ehdottomasti jotain isoa vihreää kotiin. Minulle ei kelvannut jukka, ei pullo, ei palmut, eivät vehkat, peikonlehdet, ei yhtään mikään. En tiennyt mitä oikein halusin, mutta mikään myynnissä oleva ei ollut juuri sitä oikeaa...

Hidastuneena tallustelin taloa ympäri kaksi kertaa, silittelin timjamia kuin lohtua hakien, mutta sainkin vain kauhean yskänkohtauksen. Lopulta ostin neljä ruukullista narsisseja ja lähdin kotiin ilman koukkua, kaiutinkaapelia tai isoa kukkaa.

Kotona istahdin miehen kanssa kahvipöytään. Tuijottelimme sitä kohtaa, johon kukan oli tarkoitus tulla ja mies sanoi: "huomenna mennään siihen valtavaan kasvikauppaan, kyllä sieltä jotain hyvää löytyy." Napsautin suklaan suuhuni, imeskelin sen sisältä tajuttoman hyvän maun itseeni ja ajattelin jaksaa odottaa huomiseen...

Istutin narsissit ruukkuun parvekkeelle. Menin tietokoneelle, tilasin ja ostin meille uuden tarpeeksi pitkän kaapelin. Etsin kaupan, josta seuraavaksi tarkistetaan saparokoukun halkaisijamitta ja pysähdyin odottamaan huomista.

Kyllä se mieskin osaa vetää oikeasta narusta :)


lauantai 4. maaliskuuta 2017

Tekevälle ja tekemättömälle sattuu, tai sitten ei

Lipsahduksia 1
11.2. aloittamani valituslakko nitkahti ensimmäisen kahden viikon aikana 4 kertaa ja tällä viikolla kasvavalla määrällä 12 kertaa.  Uups. Olen huomannut todella selvästi kenen kanssa aikaa ei kannata viettää ja kuka saattaa olla ankeuttaja tai valittamismagneetti. Toisaalta ympärilläni on superihania ihmisiä, joiden kanssa mikään murmur-tauti ei vaan kertakaikkiaan tartu.

Lahjoja 1
Torstaina olin onnellinen kuin ellun kana. Olin poikki viikon tekemisistä ja kotiin saapui mies mukanaan kaksi isoa kantamusta ruokaa  - aah - ja siellä seassa minulle pieni kevätesikko -hip hei. Että minä iloitsin kukasta, vaikka vanhastaan tiedän, ettei se kestä käsittelyäni kovin pitkään.

Lahjoja 2
Perjantaina tultuani töistä kotiin oli keittiössä kolmiosainen paketti lahjanarulla sidottuna. Tuskin maltoin katsoa miehen näyttämää miesten hiihdon maaliin tuloa, kun samalla yritin kurkkia mitä pino piti sisällään. Ylimpänä oli lahjanarukihara, sen alla kortti, joka peitti suklaaleivoksia, joiden tuoksun alla oli Lohturuoka -kirja. Kysyin innostuneena, milloin mies loihtii meille lohtureseptejä, mutta vastaus jäi ilmaan tyhjänä leijumaan. Kirja oli siis tarkoitettu  vain minulle ;-)

Lipsahduksia 2
Viikolla muistin kahtena päivänä, että miehen nimpparit on tuloillaan. Kun ko. päivä putkahti esiin olin kuin tavallisesti. Ihan sujuvasti hippaloin pitkin päivää ja vasta kun mies kommentoi saaneensa onnittelut veljeltään minun aivonystyräni heräsivät. No kävin sujuvasti onnittelemassa, sanoin keittäneeni hetki sitten meille juhlakahvit ja tarjonneeni niitä herkullisia suklaaleivoksia, joita eilisestä oli jäänyt...

Lahjoja 3
Olen ajatellut olla ajattelematta lipsahduksiani. Kuten perjantaina eräs nainen sanoi, minun poskilihakseni ovat kireät kuin viulun kielet, hartioistani puhumattakaan. Jos näillä kireyksillä sattuu ja tapahtuu, niin olkoon niin. Annan lahjaksi itselleni aimo halauksen ja päätän unohtaa ne asiat joille en mitään voi. Venyttelen poskilihaksiani mutrustamalla pyöreän suukkosuun, jolla muiskautan jotakuta poskelle. Lisäksi levitän naamani niin leveään virneeseen, että läsnäolijat lakkaavat miettimästä omia murheitaan ja toteavat, ettei tuolla taida olla kaikki kohdallaan ;-) Seuraavaksi teen liudan pitkiä joogavenytyksiä, jotta kehoni tajuaisi rentoutua pitkäksi ja laiskaksi. Ehkä lopputulokseksi syntyy lihaslipsahdus, jossa on onnea enemmän kuin osaan odottaakaan; rennot lihakset, rento keho ja lopulta tyhjä mieli.

Superhyvää viikonlopun jatkoa sinulle!
Ota iisisti ja pidä mieli virkeänä kaikista iloiten tai jos sulla on toisenlainen tilanne päällä, niin kaikista muista huolimatta 





sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Leffassa: Moonlight

Menin elokuviin. Tyhjänä, mitään tietämättömänä ja näin leffan, mistä kirjoittamalla todennäköisesti pilaan jotain hienoa.

Ensimmäinen osa
Olen Chiron, ne sanoo mua Littleksi. Mä juoksen karkuun. Pakenen autioon taloon ja mua pelottaa että ne pääsee sisään. Ne kiusaa mua aika usein, ei kaikki, ei Kevin, joka joskus sanoo, että mun pitää laittaa hanttiin, olla kovempi.

Juan, diileri, näkee tilanteen ja tulee taloon. Mies vie pojan syömään ja kun tästä ei irtoa nimeä tai ylipäänsä muuta tietoa kuin nälkä, hän vie lapsen omaan kotiinsa, jossa tyttöystävä Teresa petaa pojalle sängyn. Aamulla pojan kotiosoite selviää ja äiti näyttää olevan huolissaan sekä pojasta, että vieraasta miehestä. Juan ja Chiron tapaavat myöhemmin ja mieheltä poika saa jotain sellaista mitä muu maailma ei tarjoa. Juan vie pojan merenrantaan, opettaa, kertoo tarinoita ja on paikalla.

Eräänä päivänä Chiron tulee Teresan ja Juanin kotiin ja kysyy muutaman kysymyksen.

mikä on hintti
olenko mä homo
käyttääkö äiti huumeita
myytkö sä huumeita

Juan vastaa arvostavasti, mutta rehellisesti, eikä Chironin elämä ole enää ennallaan. Lapsuus loppuu tylysti.

Toinen osa
Olen Chiron, olen lukiossa. Yritän opiskella, muttei se helppoa ole. Se kusipää kiusaaja on edelleen arvaamaton. Jos vihasin äitiä lapsena, niin nyt sen kanssa on vielä vaikeampaa. Tänään se on sillä tuulella, että mun pitää hoitaa itselleni muualta yöpaikka. Menen Teresan luokse, se antaa mun nukkua luonaan. Teresa sanoo, ettei sen kotona tuijoteta lattiaan, vaan ollaan rohkeita ja nostetaan katse ylös. Kun mä palaan kotiin, äiti kyselee miksen ollut yötä kotona. Sen tuuli heittelee hellästä raivopäähän alle sadasosasekunnin sisällä. Äiti vie multa Teresan antamat rahat ja mun on parempi lähteä muualle. Kuljen läpi yön ja lopulta istahdan rannalle meren aaltojen ja tuulenvireen äärelle. Tapaan sattumalta Kevinin ja asiat tuntuvat hetken verran helpolta ja mukavalta.

Sitten tulee päivä, jolloin se kusipää haluaa taas toimintaa. Se tahtoo verta ja tällä kertaa minun vertani. Mun maailma hajoaa. Kaikki on paskaa ja epäreilua, myös Kevin. Mä päätän ettei tämä jää tähän. Ja mun nuoruus muuttuu...

Kolmas osa
Mä olen Chiron tai ehkä mä olen Black. Mulle ei nyt vittuilla, mä en ole enää vietävissä. Ja vaikka mä en jaksaisi, niin äidin soittoon mä vastaan, mä käyn katsomassa sitä. Yllättäen mulle soittaa myös Kevin. Vanhat muistot nousevat esiin, enkä mä tiedä miksi se soittaa, mitä se musta haluaa. Mutta mä lähden ajamaan kaverin luokse, kuuntelen mitä sille kuuluu, katselen sen juttuja ja kun Kevin ei lakkaa utelemasta, kerron sille jotain omasta elämästäni.

Ja Kevin katsoo mua. Se sanoo, etten mä ole mitä mä puhun tai mitä teen. Mikä mä sitten olen? Sanonko mä sulle, mikä tai kuka mä oikein olen?

_ _ _

Jos jotain, niin tämä elokuva on kaunis ja painostava samaan aikaan. Täynnä tunteita, lähikuvaa ja sanattomia lauseita. Kaikki tuntuu todelta ja käsinkoskettavalta. Mikään ei ole turhaa, ei mikään.

Sun pitää itse päättää
mikä susta tulee
Tämän leffan soisi näkevän jokaisen nuoren, jokaisen vanhemman, jokaisen aikuisen, jokaisen kusipään ja jokaisen kaverin.

Ohjaus ja roolityöt kerrassaan fantasisia.

Ohjaus: Barry Jenkins

Pääosissa:
Chiron - Alex Hibbert, Ashton Sanders, Trevante Rhodes
Juan - Mahershala Ali
Teresa - Janelle Monáe
Äiti Paula - Naomie Harris
Kevin - Jaden Piner, Jharrel Jerome, André Holland


maanantai 13. helmikuuta 2017

Onnen helmiä ja uhkapeliä

Todennäköisyyksiä
nousin aamulla normaalisti, hoidin aamusiistimisen, veden juomisen ja istahdin aamujooga-asentoon... En päässyt pitkällekään kun tunsin, että suoleni oli aivan mutkalla eikä sisukseni voinut hyvin. Vaikken ole ruudinkeksijä, ymmärsin ettei tällä ruumiilla voi lähteä töihin. Aiheuttaisin vain ongelmia, jos en itselleni, niin muille kanssamatkustajille. Luovutin pakottamisen, kömmin takaisin sänkyyn, lämpimän kainalon tukemaksi ja tainnuin saman tien uneen.

Heimoenergiaa
tajun palattua ilmoittelin itsestäni töihin ja sain vastaviesteinä parantavia toivotteluja. Pelkästään jo niiden avulla tunsin olevani piirun verran parempi ihminen. Totesin miten hyvä ja kantava energia lähelläni onkaan.

Uhkapeliä
tyhjin vatsoin mietin pitkin päivää miten eilen nautinkaan valkosipulien ja sipulien pilkkomisesta, niiden sekä mausteiden tuoksusta pannulla ja kuinka vähän nyt tekee mieli mitään ruokaa. Jos jotain halusin, niin mustikoita, joten kaivoin niitä pakastimesta aimo annoksen itselleni kulhoon ja täytin samalla piirakkavuokaan toisen kukkurallisen mustikkaa, mustaherukkaa sekä hiukan vadelmia. Jollen minä piirakkaa tänään voisikaan syödä, niin kenties muu perhe hamuaa pientä herkkupalaa illemmalla. Näin myöhemmin huomaan ajatukseni olleen vähän omituinen, minähän saatan jäädä kokonaan ilman mustikkapiirakkaa...

Satunnaisuuksia
yhtenä päivänä sitä on terve, toisena taas pois pelistä. Yhtenä päivänä sitä saa tarpeekseen kaikesta ja jos oikein hyvin käy, niin samana päivänä katsoo peiliin ja huomaa olevansa toisten vuoksi valittamislakossa. Nyt on kolmas päivä menossa. Kaikkia todennäköisyyksiä ja vedonlyöntejä itseäni vastaan, olen irrottautunut valitusheimosta ja olen satunnaisen satumaisesti onnistunut olemaan valittamatta y h t ä ä n.
pese aina kädet tai hienostele hansikkailla

Olen voiton puolella. Kenties en vielä taudin suhteen, mutta oman rauhallisuuteni suhteen kirkkaammat helmet ovat pulpahtaneet syvistä pintavesistä pintaan.

Kaikkea hyvää sinun viikkoosi. Ollaan kuin ellun kanat tai ainakin jotain sinne päin :)

lauantai 11. helmikuuta 2017

Oksennuspallo

Olen liian pehmeä, minussa ei ole munaa. Jos olisi, tekisin jotain isompaa, näyttäisin tämän maailman huutajille. Niille joilla on sanottavaa kaikkien muiden tekemisistä ja sanomisista.

Kun ei ole,
annan nahkani revetä ja
ulostan oksennuspallon.

Levitän öljyvärini suurelle kankaalle,
maalaan mustan pohjan ja roiskisin punaisella.
Siinä on sulle media se mitä haluat minulle tarjota ja tartuttaa. Loisia kietoutuneensa toisiinsa, imemässä verta ja lihasnestettä. Se mustan harmaa massa, joka on kriittinen kaikkeen muuhun paitsi itseensä, joka ruokkii enemmän hajoittamalla kuin rakentamalla.

Minä inhoan tätä paskaa, tätä ainaista valitusta ja itkupotkuraivaria.
Sotken kankaan ja itseni tyhjäksi.
Ja kun sormilukko aukeaa,
ottaa sivellin vuoron.
Käsi vetäisee mustan päälle keltaisen, ruskean päälle vihreän
ja sinisen
ja lopulta kirkaan juovan.

Näen taulussani kuun kallellaan hymyilemässä
katsomassa äskeistä pientä sekopäätä
otan valoa kädestä
vedän itseni ylös istumaan sen sirppiin
asettaudun katsomaan avoimin silmin
ja huomaan

miten maailma on järjettömän kaunis

mun isä on
niin on mun äitinikin
ja mun kaksi miestä
on työkaverit
mun naapurit on -myös ne jotka ei tervehdi
ihan tuntemattomat tyypit
ne jotka uskaltaa olla rohkeita

Maailmassa on oikeasti enemmän hyvää tarkoittavia ihmisiä. Paljon enemmän, kuin eilinen "mä-vihaan-ihmisiä" -tyyppi junassa tai mitä media ja some tarjoaa tartuttavaksi. Oikesti on. Useimmat niistä vaan saattaa olla hiljaa ja elää. Elää hyvää elämää.

Menen uutis- ja negatiivislakkoon just nyt.

- ei mulla sitten muuta -

_ _ _
kirjoitin yllä olevan eilen, mutta ajattelin etten jaa tällaista sontaa, olen muuten samanlainen kuin muut. mutta minähän olen, mullakin on huonoja päiviä. ja niistäkin huolimatta olen valinnut päävärikseni kirkkaammat sävyt, valinnan vapauden myös siinä miten reagoin toisten tekemisiin. kaikkea ei tarvitse kommentoida, toisten asioihin ei tarvitse tarttua. kaiken ei tarvitse olla niin kuin minä haluan. vaikka napani on oman maailmani keskus, kaikkien muiden ei tarvitse pyöriä napani ympärillä, eikä varsinkaan kumartaa sille.

tänäänkin on kipinöinyt hiukan sähköisiä aaltoja, joten suljen suuni ja toivon palaavani paremmalla tuulella.

pidä itsestäsi huolta

minä hiljenen ja aloitan justnytheti
tee-mieluummin-jotain-kuin-ruikutat -kuukauden

perjantai 3. helmikuuta 2017

Ei muuta kuin omaa kivaa

Yksi päivä ihan vain itselle. Sellainen oli viime lauantai. Listasin vapaapäiväni tapahtumat ylös. Tuskinpa ne muita kiinnostaa kuin minua ja ehkä siippaa... (joka oli poissa paikalta ja voi olla nyt kärpäsenä katossa).

Lauantai 28.1.2017

heräsin 6:30 janon tunteeseen
  • menin keittiöön ja join 2,5 lasia vettä
  • petasin sängyn
  • tein aamujoogan
  • kirjoitin kiitollisuudenpäiväkirjaa
  • seisoin keittiön ikkunan äärellä ja katselin hetken mustaan aamuun
  • surffasin netissä elokuvavaihtoehtoja ja päätin olla menemättä tänään
  • sen sijaan upposin juutuubiin fanittamaan benedict cumberbatchia
Aamiaiseksi keitin kahvin ja tein sitruunavettä, kaveriksi kaksi ruisleipää ja avocadoa, salaattia, kalkkunaa, keltaista paprikaa, basilikaa ja vielä lautaselle kirsikkatomaatteja
  • istuin lattialle katsomaan leffan Only Lovers Left Alive 
  • jonka jälkeen laitoin vinyylin soimaan, makasin sohvalla retkottaen ja kuuntelin A-puolen
  • sitten nousin ylös katsoin olohuoneen ikkunasta sumuiseen päivään
  • ja käänsin Pink Floydin Animalsin B-puolen jatkaen sohvalla röhnöttämistä
  • levyn loputtua makasin vielä hetken, sammutin vahvistimen ja päätin lähteä ulos vesisateeseen.
Takaisin tultua lounas: salaattia sitruunaoliiviöljyllä ja päälle eilistä kanaa. Lisäksi paistoin pannulla pimientos paprikoita, tomaattia, keitettyä riisiä ja kuorimattomia mantelia. Syön. Jälkkäriksi mutustelin vielä tummaa suklaata... (liioitellun paljon)
  • katsoin Areenasta Drunk Historya, muttei se jaksanut naurattaa kovin pitkään, niinpä huomasin ottaneeni päiväunet (johtui varmasti myös siitä suklaan määrästä)
  • palattuani maailmaan tein 40 minuutin kehonpainotreenin
  • suihku
  • pieni kännykkäviestittely retkeileville lintumiehille
  • mielenkiintoisten asioiden opiskelua netissä ja lyhyt max 5 minuutin surffi
  • oman muistikirjan päivittämistä
  • kenkien ja käsilaukun liimauskorjausta
  • järjettömän pitkään liiman irrottelua sormista
Vihdoin iltapäiväkahvit kynttilöiden ja eilen ostettujen tulppaanien seurassa. Nyt olen ollut n. 12 tuntia hereillä. Mitäköhän sitten tekisi... juon toisen kupin kahvia...
  • kuvien muokkailua ja kuvien vientiä tekstin sekaan + radion kuuntelua (liian pitkään :/)
Nälkä ja iltapala: vaaleaa paahdettua leipää avocadolla, toinen ruohosipulicremebonjourilla, salaattia, kalkkunaa, kurkkua, tomaatteja ja lohtujälkkäriksi pieni määrä salmiakkia
  • telkkarista katsoin silmäniloksi Cranchesterin ja hiukan jotain muutakin höttöä
  • lopuksi kirjan lukua ja nukkumaan


Tämä riitti yhdelle päivälle, en millään ehtinyt enempää, heh heh. Oli tosi mukavaa, vaikka päivätanssit unohtuivat. Hoidin tanssit sunnuntaina ennen miesten paluuta.

Ja koska huomenna talo on taas kuin tavallisesti, niin tuleva lauantai tulee olemaan aivan toisenlainen kuin edellinen. Huomenna otetaan taas rauhallisesti ja pidetään huolta omistamme =D

Juuri siitä syystä oikein ihanaa viikonloppua sinulle